Minulta kyseltiin kiertoteitse miksen ole opettanut Hiskille vielä ei -käskyä. Olin jo unohtanut koko asian, siis kertoa miten sen homman kanssa sitten kävikään... no kerron sen nyt.
Eli muutaman niskaravistus/räminätölkkiepisodin jälkeen sana äp äp kehittyi niin tehokkaaksi, että päätin jättää sen sanan voimasanaksi ja käytämme eitä vähäpätöisempiin kieltoihin joita ei tarvitse noudattaa. Tällä hetkellä äp äp on pysäyttänyt pennun joka tilanteessa ja jos Hiskillä on jotain kiellettyä suussa sen myös tiputtaa tuolla käskyllä (Villen kohdalla en osaa sanoa totteleeko yhtä hyvin). Esimerkiksi eilen talomme ohitse pyöräili kaksi lasta jotka vihelsivät samalla tavalla kuin isäni koirille. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Hiski aikoi lähteä juoksemaan pihasta tien suuntaan. Karjaisin äpäp, Hiski pysähtyi heti ja juoksi luokseni. Huokaisin helpotuksesta tässä kohtaa!
Nyt odotan jahtausmiittiä (katsotaan toimiiko äp äp kun pensaasta tulee "rusakko" eteen) sekä pentukurssin ei-tehoste kertaa ja aion tehostaa äpäpit näissä yhteyksissä vielä. Yhtä hyvin sana olisi siis voinut olla ei, mutta näin kävi ja tämä pentu toimii nyt sitten tällä sanalla. :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment