Hiskin päiväkirja: 9 viikkoa ja 1 päivä

KOTIELÄIMIIN TUTUSTUMINEN OSA 1

Klo 9.45

Yöllä oli riehukohtaus, siinä sai kyytiä tossut ja sukat, kaikki. En tiedä mitä kello oli, en jaksanut katsoa. Pissoja tai kakkoja ei ollut tullut, yöllä päästettiin kaksi kertaa ulos.

Hiski kirputti ja rapsutti itseään yölläkin, heräsin siihen. :( Eilen illalla laitettiin Prob öljyä ihoon, mutta Hiski ei pitänyt siitä yhtään. Varsinkaan kun yritettiin laittaa takajalkoihin. Vinkumista ja säntäilyä. Jätettiin homma puolitiehen ja syötettiin namia siinä vielä ettei jää mitään traumoja. Jalassa ei näy mitään erikoista, voi olla että vinkui vain sitä normaalia -> päästä mut koheltamaan jo. Tilanne on nyt kuitenkin se, että heti maanantaina soitan eläinlääkäriin ja käyn näyttämässä ellei nyt jotain ihmeparantumista tapahdu. Tutkin vielä eilen itse ihoa ja karvoja, ei täitä, ei punoitusta ei mitään. Kiiralle oli kuulemma tullut mahaan punaisia näppyjä. : / Pitää kysyä tänään mitä nameja mummolassa annettiin, ainakin makkaraa ja sitä en ole itse antanut nyt lainkaan. Lammella porskuttelullakin voi olla asian kanssa jotain tekemistä. Joka tapauksessa kutina paheni eilen, sitä ennen oli jo parempi. Harmittaa tuollainen jos jotain allergista on. Ruokana on syötetty Eukanuban lammas-riisiä nyt kilon verran jo, ei mielestäni mitään eroa siihen kun syötin norm. Eukanubaa. Syötän ehkä vielä yhden pussukan kana-riisiä ja siirryn takaisin norm. ruokaan tai allergisen koiran ruokiin, riippuen siitä miten kutinat jatkuu.

Ville kävi aamulenkillä, oli sujunut hyvin! 3 ohitusta täydellisesti. Hienoa.

Klo 17.45

Päivällä lähdettiin katsomaan hevosia Harjunpäähän. Sisko Kiira tuli mukaan. Tallilla oli viisi muutakin koiraa, pari kissaa ja sitten ne hevoset. Ennen kuin päästiin tutustumaan hevosiin Hiski ja Kiira nahistelivat keskenään. Hiski löysi maasta kepin ja murahti pari kertaa Kiiralle ja omi kepin. Päätin ottaa kepin pois, ettei opi tuollaista käytöstä ja vaihdoin sen namiin. Pennut pidettiin hevosten luona remmissä, koska ei voinut tietää miten ne suhtautuvat.

Hevonen oli aluksi TODELLA pelottava Hiskin mielestä, mutta sitten se rentoutui ja keskittyi enemmänkin muiden koirien touhuihin ja maan kaivamiseen. Yritin syötellä nameja maasta lähellä hevosta joka söi maasta ruohoa. Tarkoitus ei ollutkaan tehdä hevosesta kivaa ja kiinnostavaa, vaan enemmänkin yrittää saada koira välinpitämättömäksi hevosia kohtaan. Ainakin Hiski väisti, ei tarvi pelätä että juoksee hevosen alle. Täällä meillä päin lenkilläkin vastaan tulee hevosia nimittäin.

Kun Virve pistä Vilmaan vähän vauhtia ja laukkasi ihan vierestä Hiski havahtui. Se pelästyi ja haukahti muutaman kerran. Annoin namia, koska kyse oli pelosta eikä siitä, että olisi lähtenyt perään. Hiski rauhoittuikin heti ja loppuaika menikin hyvin.

Käytiin nuuhkaisemassa vielä kissaakin, mutta en usko että Hiski ymmärsi siitä mitään. Kotiin tullessa Hiski oli aivan rättipoikki ja nukahti saman tien.

Kävin lenkillä metsässä, Katinkurun lenkkipolulla. Vastaan tuli yksi kävelijä, pari sauvakävelijää ja varmaan 4 juoksijaa. Ohitukset menivät todella hyvin. Osittain jo käveltiin ohi, ennen olen kokonaan pysähtynyt ja mennyt kyykkyyn, nyt olin pystyasennossa askel, kehu, palkka, askel, kehu palkka.. äp äp jos meinaa lähteä käsistä ja "tänne" kehu palkka jne. Ainoastaan sauvakävelijät puhuivat mennessään ohi ja heidän kohdalla piti oikein pysähtyä ja varmistella pennun pysymistä lähellä. Autolle mentäessä tuli vielä hevonenkin vastaa, Hiski oli tässä kohtaa jo sylissä. Annoin namin kun hevonen laukkasi ohi.

Klo 22.00 otettiin ensimmäinen häkin ulkopuolinen tutustuminen liikkuviin ja eläviin pieneläimiin. Tiesin, että voi tulla vaikeaa, koska Hiskillä tuntuu olevan saalisviettiä aika paljon. No, on sitä ennenkin pentuja totutettu näihin juttuihin, joten otin remmin ja pannan sekä suihkepullon + paljon nameja taskuun. Jose ja Fasse tuli samaan huoneeseen näyttämään mallia siitä, miten ollaan rauhallisia. Päästin kolme chinchillaa vapaaksi ja ne lähtivät iloisesti poukkoilemaan pitkin huonetta (ja seiniäkin..)
Kuvassa näkyvä pomppiva iloinen pyöröperä kiinnosti Hiskiä todella paljon ja se kiskoi häntä jäykkänä kohti chillaa. Tässä kohtaa en puuttunut vielä asiaan mitenkään. Pian chillat tulivat morjestamaan Hiskiä, nämä ovat siis täysin koiriin tottuneita, eivät pelkää koiria ollenkaan. Nyt seurasin silmä tarkkana mitä tapahtuu, sillä tiesin jo ennalta miten homma menee. Ja näin kävikin, Hiski haisteli ensin chillaa nenästä, mutta kun chilla liikahti, Hiski yritti napata kiinni. Saman tien tuli todella kovaa äp äp ja vettä päin näköä + nyppäisy remmistä. Hiski tuli jalkani viereen jolloin aloin kehumaan ja syöttämään nameja. Hetken kuluttua päätin irroittaa remmin ja pannan. Syöttelin nameja ja kehuin aina välillä. Chillat tulivat uudelleen tutkimaan pentua ja nyt kaikki sujui hyvin. Hiski heilutti häntää ja haisteli nätisti, hieman varuillaan tietysti. Kerran nousi seisomaan asti ja katsoi juoksevaa chillaa sillä silmällä, jolloin sanoin heti äp äp ja Hiski tuli saman tien takaisin viereeni istumaan. Olimme chillahuoneessa n. 20min, jotta se alun välikohtaus unohtuu ja oikeanlainen suhtautuminen tulee varmemmaksi. Loppuaika sujui todella hyvin. Kaikki namitkin syötiin.

Hiski ei tässä kohtaa osoittautunut ainakaan vielä kovin jästipääksi ja uskoi yhdellä kiellolla. Tosin Hiski on mielestäni kahdessa viikossa alkanut muuttua jo paljon kuuliaisemmaksi kuin mitä se ihan aluksi oli. Enää ei ole ollut astumisyrityksiä, ei marsujen haukkumista ja äp äp tehoaa melko hyvin tilanteessa kuin tilanteessa.

Fassea on aikoinaan kielletty chillojen ahdistelusta monen montaa kertaa ennen kuin uskoi. Joselle riitti muutama kielto. Max ei ole koskaan ollut saalistustavalla kiinnostunut lemmikkieläimistäni. Silti Max on ainoa koiristani, joka jahtasi lenkillä oravia ja rusakoita, jos vain kannoille pääsi. Toisaalta Maxia ei myöskään koskaan opetettu ihan oikeasti olemaan välittämättä juoksentelevista eläimistä. Jose ja Fasse ovat molemmat opetettu olemaan välittämättä. Jose ja Fasse eivät ole koskaan lähteneet lenkillä rusakkojen, oravien, kissojen tai kettujen perään. Lintuja ne säpsähtävät jos lintu lähtee lentoon ihan vierestä, mutta eivät mene perään. Harmi, ettei minulla enää ole neitokakaduja. Max tuli sellaisen kanssa toimeen todella hyvin, eikä sitä kiinnostaneet linnut ulkona mitenkään. Jotkut sanovat, että koiralta voi mennä saalistusvietti tai paimennuskyky jos sitä kielletään tällaisista asioista. Jose sekä Fasse ovat kuitenkin molemmat käyneet myös paimentamassa ja molemmat leikkivät ja repivät leluilla todella hyvin. Tärkeintä kotieläimiin tutustuttamisessa on tarkkailla koiran eleitä, kieltää ja komentaa ei saa jos koira pelkää.