Yöllä ei ollut tullut yhtään pissoja vaikka päästettiin ulos vain kerran yön aikana. Aamulenkillä ohitukset sujuivat hyvin, ellei oteta huomioon juoksevaa naista joka valitti pennun irti pitämisestä. Tai siis koirien. Eikä muuten koirat menneet lähellekään naista, paitsi Hiski, joka tuli saman tien pois kun kutsuttiin. No, mitäpä sitä selittelemään, koirat ovat irti ja tulevat olemaan edelleen. Toki ne otetaan sivulle aina kun joku tulee vastaan tai ohittaa takaapäin.
Päivällä käytiin siivoilemassa hallia, Hiski oli mukana. Pysyi nätisti jo hallilla ja pihassakin aika hyvin, vaikka olikin irti koko ajan ja ovet auki ulos asti. Siivouksen jälkeen mentiin ottamaan agilitya. Pussi ja putki eivät selvästikään ole Hiskin suosikkeja, mutta kaikki esteet joille saa kiivetä ovat Hiskin mielestä aivan ihania. Niinpä sainkin olla tarkkana, koska Hiski päätti suorittaa keinun ja a-esteen ihan itse. Kerran se karkasi a-esteelle, kiipesi huipulle ja valui sieltä takaperin mahallaan alas asti. : / Ei ollut moksiskaan vaan saman tien takaisin. Homma näytti enemmänkin väsyneen pennun pelleilyltä. Katsoin parhaaksi lopettaa treenit siihen ja tulimme kotiin huilimaan. Kuvassa esteelle karkaava Hiski.
Illalla käytiin ohitustreeneissä. Paikalle ilmaantui 17 (?) koirakkoa, aika paljon! Ohitettavia siis riitti. Pitänee seuravalla kerralla ottaa joku muu paikka jo käyttöön ettei tule sanomista kun näin iso poppoo koiria kokoontuu lenkkipolulle. Ohitukset sujuivat tällä kertaa erittäin hyvin, Hiski ei lähtenyt kertaakaan toisten koirien tai ihmisten luokse. Lopuksi otettiin koirakujassa luoksetulot, sekin sujui hienosti. Loppuvaiheessa alkoi hieman väsyttää.
Video ohitustilanteesta:
www.kontaktikoirat.com/videot/ohitus.MOV
Lenkin jälkeen käytiin mummolassa piipahtamassa. Hiski valvoi siis n. klo 17.30-20.30 välisen ajan kokonaan! Ei ihme, että autossa oli jo lievää kiukuttelua ja kitinää kun vihdoin päästiin kotiin.
Klo 00.10
Nukuttuaan Hiski oli taas täynnä energiaa ja alkoi armoton riehuminen. Otin joitain tottisliikkeitä, jotta suurin sekoilu loppuisi. Hiski meinasi viedä sormet namien mukana, todella terävät hampaat! Eikä varo yhtään sormia. Teki muuten täysillä kaikki liikkeet. Sitten heiteltiin pari kertaa palloa, ne palautettiin syliin asti. Ajattelin, että pahin riekku on jo ohi ja menin takaisin koneelle, mutta tässä kohtaa Hiski nappasikin kenkäni (hemmetin kallis terveysjalkine) ja yritti lähteä karkuun kun komensin äp äp. Nappasin tietokonepöydältä ensimmäisen käteeni osuneen kevyen tavaran: klemmareita muovirasiassa (hyvä kolinatölkin vastine) ja nakkasin sen karkuun juoksevan pennun jalkoihin äp äpin tehosteeksi. Muovirasia tietysti vielä aukesi ja kaikki klemmarit levisivät pitkin eteistä. Mutta tehosi, kenkä tippui heti suusta. Kutsuin pentua iloisesti ja se juoksi hämmentyneenä luokseni, jolloin pääsin palkkamaan. Hiski muuten yritti tänään karata myös ulko-ovesta, tai siis lähti ilman lupaa ja oikien luimaisi karkuun. Tässä kohtaa sain pennun kiinni ja palautin mitään sanomatta sisälle. Ei ole hyväksi lähteä itse näihin ralleihin mukaan juoksemalla pennun perässä. Ihminen ei tule koskaan pärjäämään aikuisen koiran kanssa kilpajuoksussa, joten on aina parempi jos saa tuollaisen karkuun juoksemisen keskeytettyä jotenkin muuten. Pelkkä luokse kutsuminen ei yleensä auta näissä tilanteissa. Sitä paitsi, jos karkaavaa pentua kutsuu luokse eikä se tule, menettää luoksetulokäsky tehoaan. Tämän lisäksi pentu voi oppia että juoksemalla karkuun kutsutaan luokse jonka jälkeen saa herkkuja. Nyt opetus oli: Juokset karkuun, kiellän, ei tottele -> rankaisu -> hämmennys/asia jota oli tekemässä unohtuu, uusi tehtävä: tule tänne, palkka siitä. Ongelma tässä rankaisussa on se, että se tulee minulta. Mikäli pentu huomaa, että rankaisu tulee minulta, se voi alkaa karttaa luoksetuloa ja juoksee vielä enemmän karkuun. Tämän vuoksi tällaisen rankaisun pitäisi tulla ensisijaisesti jostakin muualta, edestä päin. Nyt rankaisu tuli sivulta, sekin on parempi kuin takaa. Toivottavasti karkaamisia ei ala tulla, muuten pitää ottaa tehokuurit käyttöön. En pidä sanasta rankaisu muutenkaan. Rankaisulla tarkoitan yleensä keskeyttävää ärsykettä, jotain epämiellyttävää joka hetkeksi keskeyttää koiran siitä, mitä se on tekemässä. Fyysistä rankaisua, kuten alistamista (selätys) en käytä ollenkaan. Ainoa fyysinen rankaisu mitä saatan käyttää on niskavilloista nopea nappaus tai sitten persvilloista. Tärkeää on se, että nappaus on nopea, siis todella nopea, perustuu siihen epämiellyttävään hetkeen, ei jatkuvaan huonoon olotilaan.
Maxin kanssa en koskaan alkuvaiheessa harjoitellut ehdotonta luoksetuloa. Leikimme usein leikkiä, jossa Max juoksi edellä ja minä perässä. Tämä leikki on ehdottomasti kiellettyjen listalla nykyään. Ensinnäkin tässä leikissä ihminen näyttää olevansa se heikompi, koska ei saa koiraa kiinni, toisekseen leikistä johtuen Max piti kiinniottotilanteita aina leikkinä. Siihen asti kunnes luoksetulosta tehtiin ehdoton yllämainitulla tavalla. Muistan miten maanittelin vuoden ikäistä Maxia rappukäytävään jopa puoli tuntia kun olin päästänyt sen tyhmyyksissäni irti. Jos jätin aulan oven auki (asuin kerrostalossa tällöin) ja menin itse ykköskerrokseen Max tuli aulaan. Mutta heti kun yritin mennä alas, Max juoksi ulos. Jouduin usein pyytämään ystävääni apuun. Hän seisoi oven takan ja työnsi oven kiinni kun minä juoksi kaksi kerrosta rappusia ylös. Ei kiitos tällaista enää koskaan. :)
Niin ja jos joku lukija ei tiedä ketä Max on: x-rotuinen Max oli ensimmäinen koirani, josta tuli ensin ongelmakoira ja jonka sitten koulutin uudelleen ja joka eli 12 vuotiaaksi kanssani auttaen minua ongelmakoirien koulutuksissa. Kilpailimme myös agilityssa, aina 3. luokassa asti. Maxin ansiosta työskentelen nykyään kokopäiväisesti koirien parissa. Max poistui joukostamme 16.8.2006. Ikävä on kova. :( Vaikka tämä onkin Hiskin päiväkirja, saa Max kuvansa myös tänne.
No comments:
Post a Comment